Haaveiletko ydinperheestä: pari lasta, oma koti ja koira? Mietitkö sopisiko se juuri Sinulle? Unohda vauvatestit, vauva-aikaa kestää vain vuoden verran jos sitäkään. Todelliset haasteet alkavat vasta sen jälkeen.

1. Reaktionopeus:

Alkutilanne:  Taapero syöttötuolissa ja leikki-ikäinen pöydän ääressä. Pöydällä normaalit ruokailuvälineet ja ruokaa.

Asetu seisomaan leipälaatikon viereen ja ryhdy voitelemaan leipää leikki-ikäiselle, joka ei osaa päättää ottaisiko leivän päälle juustoa vai lauantaimakkaraa. Tehtäväsi on ottaa koppi, kun taapero hyppää alas syöttötuolista samalla kun pelastat maitomukin ja estät taaperoa heittämästä ruokiaan koiralle. Maitomukin kaatumisesta aiheutuneet miinuspisteet voit vielä korvata, mikäli ennätät siivota maidot lattialta ennenkuin ne imeytyvät ikiajoiksi laminaatin saumoihin samalla kun väistelet lentäviä lihapullia ja poistat taaperolta ruokalautasen, koska ruualla ei leikitä ja estät taaperoa iskemästä lusikalla koiraa tai siskoaan silmään. Lattialle pudonnut taapero johtaa koesuorituksen hylkäämiseen.

2. Nukkumiskoe

Saat käyttöösi 160cm leveän sängyn, jonka jaat täysikasvuisen vastakkaisen  sukupuolen edustajan kanssa. Tämä  henkilö levittäytyy vähintään puolikkaan sängyn kokoiselle alueelle ja kuorsaa. Loput tilasta jaat klo 3 eteenpäin kahden lapsen kanssa, joista vähintään toinen potkii ja pyörii unissaan keskimäärin 5 minuutin välein ja toinen herää etsimään tuttiaan vähintään kahdesti yössä. Jalkopäähän asetetaan pitkin pituuttaan vielä keskikokoinen koira. Yön aikana sinun tulee suorittaa miinakenttä-koe. Hyväksytty koesuoritus edellyttää, että heräät virkeänä ja levänneenä viimeistään klo 7 aamulla. Näkyvistä silmäpusseista roimasti miinuksia.

3. Miinakenttä:

Nukuttuasi kolme tuntia sinut herätetään ja tehtäväsi on hakea tuttipullo taaperolle keittiöstä ja toimittaa se ladattuna lastenhuoneeseen ennenkuin leikki-ikäinen herää. Väistele samalla pimeässä erinäisiä esteitä, joita on ripoteltu satunnaiseen järjestykseen lattialle. Koiran potkiminen on ehdottomasti kiellettyä, vaikka se siirtyykin aina uudelleen reitillesi sattumanvaraisiin paikkoihin makaamaan. Mikäli astut kirppupelin kirpun, pikkuauton tai legopalikan päälle tai potkaiset varpaasi taaperokärryyn, älä kiroile. Jokaisesta kirosanasta kopsahtaa 5 virhepistettä. Pieni ja hyvin hiljaa lausuttu ärräpää sallitaan, kun astut koiran ripuliin keittiön matolla. Yökkiminen on kiellettyä sitä siivotessä. Kosketuksesta aktivoituva paloauto tulee vaientaa ennenkuin naapuritkin heräävät. Pyykkitelineeseen törmääminen voidaan vielä sallia, mikäli onnistut pitämään telineen pystyssä. Bonuspisteitä tässä tehtävässä saat, mikäli löydät tenavan tutin.

4. Nopeustesti:

Tehtäväsi on pestä lasten hampaat, naama ja kädet, vaihtaa pienemmän vaippa, laittaa isommalle letit tai poninhäntä samalla kun hän etenee noin 5km tuntivauhtia ympyrää ja pukea kaksi unenpöpperöistä ja kiukuttelevaa lasta sekä itsesi ja lastata koko sakki autoon.
Lasten päälle tulee laittaa talvivaatteet, joissa he selviytyvät vähintään -15 asteen pakkasessa, plussaa saat, mikäli vaateet sointuvat väreiltään toisiinsa ja villasukat ja rukkaset ovat samaa paria. Omat vaatteet voivat olla mitä tahansa, mutta muista, että joudut seisomaan pakkasessa itsekin vähintään vartin.  Varaudu siihen, että kiemurteleva taapero on liukas kuin ankeriainen ja mököttävä leikki-ikäinen on huonoa seuraa kenelle tahansa. Lisäksi molemmat löytävät varmasti talon parhaat piilot, mikäli erehdyt kesken testin päästämään ne silmistäsi kolmeksi sekunniksi. Ennen testin alkua tumput ja villasukat on annettu taaperon ja koiran vapaaseen levitykseen. Leikki-ikäinen osaa pukea itse, taapero ei. Kumpikaan ei  halua pukea. Mitään. Ikinä. Eikä kumpikaan taatusti halua autoon istumaan. Molemmilta tulee löytyä matkaan lähdettäessä oikea-oppisesti asennetut turvavyöt.  Aikaa 10 minuuttia, hop, hop!

5. Ajokoe:

Aja taajamassa noin 40km/h vauhtia paikasta A paikkaan B mielellään ruuhka-aikaan. Vastaa 89 irrationaaliseen kysymykseen samalla kun etsit nuoremmalle kiljukaulalle tuttia, joka putosi penkin alle ja vanhempi tenava potkii sinua selkään. Ojaanajo on hylkäävä virhe, samoin muun liikenteen vaarantaminen. Hetkellinen harhaanajaminen sallitaan, mikäli onnistut löytämään takaisin reitille kolmen minuutin kuluessa. Jokaisesta kireällä äänensävyllä lausutusta lauseesta miinuspisteitä.

6. Organisaatiotaidot

Tehtävänäsi on laatia viikon aikataulu.
Ota huomioon aikataulua suunnitellessasi seuraavat aikatauluun vaikuttavat seikat:
Maanantaina klo 9.00 on toisen lapsen hammaslääkäri, tiistaina klo 14 toisen lapsen neuvola ja perjantaina oma hammaslääkäri klo 15. Kerran viikossa lapset käyvät muskarissa (eri ryhmissä) noin tunnin kerrallaan. Viikon aikana sinun tulee pestä pyykkiä vähintään 4 koneellista, pestä keittiön lattia 7 kertaa ja muut lattiat kerran, imuroida 7 kertaa, pyyhkiä pölyt ja laittaa vähintään kolme ateriaa päivässä, sekä tiskata astiat tarpeen mukaan. Vessa ja kylpyhuone pestään kerran viikossa. Kaupassa käydään joka toinen päivä ja jotta vanhempi itse jaksaisi, tulee erilaisissa harrastuksissa käydä vähintään kerran viikon aikana keskimäärin 2 tuntia kerrallaan, bonuspisteet jokaisesta lisäharrastuksesta.  Koira tulee käyttää ulkona vähintään kolmesti päivässä ja  yhden päivälenkin tulee kestää vähintään 2 tuntia. Muut lenkit voivat olla lyhyempiä. Kerran viikossa tulee käydä myös koiraharrastuksissa. Tenavat tulee ulkoiluttaa viikoloppuisin vähintään kerran päivässä. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ystävien kanssa varataan viikossa keskimäärin 4 tuntia ja sukulaisten kanssa noin 2 tuntia. Yöunta aikuinen tarvitsee noin 7-8 tuntia ja viitenä päivänä viikossa työssä käyntiin (sis. matkat ja lasten kuljetukset) kulutetaan aikaa noin 10 tuntia/vrk. Syömiseen kuluu keskimäärin 2 tuntia päivässä (sis. 5 ateriaa) Muita tehtäviä kuin nukkumista, syömistä ja harrastamista voi delegoida myös siipalleen kohtuullisissa rajoissa.

7. Logistiikkakoe

Testivälineet: taapero, leikki-ikäinen ja keskikokoinen koira. Apuvälineinä talutushihna ja yhdet rattaat. Kaupassa on sallittua asettaa taapero kärryihin istumaan.
Tehtäväsi on kuljettaa yksikkösi lähikauppaan, kerätä kärryllinen määrättyjä tarvikkeita ja kuljettaa ne kotiin. Menomatkalla leikki-ikäisen tielle on aseteltu pari tusinaa aarretta, kuten pullokorkkeja ja kiiltäviä karamellipapereita, jotka hän kerää huolellisesti talteen. Reitti kaupassa kulkee sekä leluhyllyn, että karkkihyllyn ohi. Jokaisesta murhaavasta katseesta kaupassa ropsahtaa roppakaupalla miinuspisteitä, samoin unohtuneista tarvikkeista  ja testivälineen kadottaminen tai rattaiden kaatuminen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Bonuspisteitä saat, mikäli suorituspaikan koko ylittää 500m2. Paluumatkalla leikki-ikäinen mököttää ja kieltäytyy kävelemästä, koska ei saanut tikkaria, taapero kitisee, koska sillä on nälkä ja koira tapaa vähintään kolme lajinsa edustajaa, joille on pakko huutaa kurkku suorana. Aikaa suoritukseen noin tunti. Onnea matkaan! Muista ottaa kaikki kolme kauppakassia mukaan kaupasta.

8. Turvallisuustesti

Käy kontilleen lattialle ja suorita kotisi turvatarkastus. Tehtäväsi on asentaa tarpeellinen määrä turvalaitteita ja luoda lapsille virikkeellinen, mutta turvallinen kasvuympäristö. Tämän jälkeen päästetään taapero ja leikki-ikäinen suorittamaan sama turvatarkastus ja sinun tulee katsoa, ettei kumpikaan pääse vahingoittumaan samalla kun laitat ruokaa kuumalla hellalla. Virhepisteitä jaetaan seuraavasti. Jokaisesta unohtuneesta pistorasiantulpasta ja alle metrin korkeudelle unohtuneesta teräaseesta, nenään, korvaan tai suuhun sopivien esineiden unohtamisesta sohvan alle tai vaarallisesta kasvista viisi virhettä. Vaarallisia aineita sisältävien kaappien lukitsematta jättämisestä kymmenen. Kiipeilyyn ja hyppimiseen soveltuvien esineiden esille jättämisestä 5 virhettä, mukaanlukien kaikki tuolit, sohvat, lelut, lehtikorit ja tyynyt, samoin kahden metrin etäisyydelle näistä esineistä jääneistä terävistä suojaamattomista kulmista  ja jokaisesta sotkemiseen soveltuvasta esineestä, kuten kukkapurkeista tai roskiksista 6 virhepistettä. Esineistä, jotka soveltuvat heitettäviksi, ja jotka aiheuttavat vähintään epämukavuutta osuessaan päähän tai voivat pudottaa kirjahyllyn päältä särkyviä esineitä kolme vihepistettä kustakin. Virikkeettömyydesta vähintään 15 virhepistettä. Asunnon tyhjentäminen johtaa koesuorituksen hylkäämiseen. Mikäli tunnin sisällä koti näyttää pyörremyrskyn kohdanneelta tai tenavilta löytyy enemmän kuin yksi mustelma tai muu vamma per nenä, koe hylätään. Omat esineesi, kuten kännykät ja avaimet voit jättää esille omalla vastuulla. Tässä ei auta edes onnentoivotukset.

9. Looginen päättelykyky ja sanalliset valmiudet

Tehtäväsi on selviytyä ilman hiusten harmaantumista, punastelua ja itkupotkuraivareita kolmen tunnin ajan suljettuna rajattuun tilaan taaperon ja leikki-ikäisen kanssa. Leikki-ikäinen esittää sinulle keskimäärin yhden kysymyksen minuutissa, useimmat kysymykset toistetaan kolme tai neljä kertaa. Kysymykset koskevat mm. ihmisen lisääntymistä, avaruuden rajallisuutta, kuoleman jälkeistä elämää ja hammaskeijujen logistiikkapalveluja. Kysymyksiin tulee vastata niin tyhjentävästi, että leikki-ikäinen ei enää kysy samaa kysymystä uudelleen. Samaan aikaan taapero viestii pääosin epäselvällä elekielellä ja haluaa - jotakin. Tehtäväsi on selvittää mitä, ennenkuin taapero vetää herneet nenään. Mikäli onnistuit suorittamaan osion tyydyttävästi kotioloissa, jatketaan koetta yleisellä paikalla ja leikki-ikäinen esittää sinulle edellämainittujen lisäksi kysymyksiä mm. vastaantulijoiden ulkonäöstä, ihmisen sukupuolielimistä ja siitä mitä tapahtui isin ja äidin kammarissa viime yönä.

10. Hygieniatesti

Tehtäväsi on pitää yhden vuorokauden ajan lattiat, seinät ja ikkunat tahrattomina ja lapset edustuskelpoisina. Vuorokauden aikana he syövät vähintään kerran jäätelöä ja 5 tavallista täysipainoista ateriaa, joista yksi sisältää jugurttia tai viiliä. Leivän päällä tulee olla rasvaa pieni määrä ja juotavaksi tulee tarjota veden lisäksi myös mehua ja maitoa. Sekä leikki-ikäinen, että taapero syövät itse. Koira asetetaan istumaan pöydän viereen ja tenavat yrittävät muiluttaa kaiken mistä eivät pidä koiralle.  Koiraa on lupa käyttää apuna, mutta ota huomioon, että koira ei syö parsakaalia, eikä mandariinia. Leikki-ikäisen tulee antaa auttaa ruuanlaitossa ainakin kerran päivässä. Mikäli tenaville iskee luovuuden puuska, ei tätä orastavaa taiteellisuutta tule tukahduttaa, vaan tarjota mahdollisuus itsensä toteuttamiseen esimerkiksi sormiväreillä tai vastaavilla. Erityyppisiä suojaimia on lupa käyttää oman mielikuvituksen mukaan. Taaperon on kuitenkin annettava ilmakylpyillä ilman vaippaa vähintään puoli tuntia päivässä. Koira on ulkoilutettava vähintään kolme kertaa päivässä, vaikka ulkona sataakin ukkoja ja akkoja ja turkkiin tarttuu kilo kuraa. Koiralla on oltava vettä koko ajan saatavilla, kuitenkin siten, ettei taapero pääse lotraamaan tai juomaan vesikupista. Testin jälkeen tenavien kasvot, kädet, vartalo ja vaatteet tarkistetaan ja lattioita katsellaan valoa vasten. Jokaisesta näkyvästä likatahrasta 5 virhepistettä, irtoroskista 10 virhepistettä Mikäli tenavien ruumiinosiin tai kodin pintoihin on mahdollista kiinnittää esineitä ilman liimaa, koesuoritus hylätään.
_________________________________________________________________________

Kas niin, eiköhän siinä ollut tärkeimmät osatekijät matkalla vanhemmaksi. Ennen vanhemmaksi ryhtymistä suosittelen tosin myös teini-ikäisen vanhemman testiä.

Muistat varmaankin, kun kerroin kuopuksemme olevan rauhallisuuden perikuva, istua napottaa rattaissaan tai syöttötuolissa vaikka maailmantappiin ja on aina elämäänsä tyytyväinen, kunhan saa murua rinnan alle parin tunnin välein? No niin... UNOHDA SE!!

Pätkä viilasi meitä kaikkia linssiin. Ja teki sen samalla elegantin eleettömällä tyylillä kuin kutakuinkin kaiken muunkin lukuunottamatta tahtonsa ilmaisua, jonka kuulevat takuulla kaikki kyläläiset parinkin korttelin päässä. Tietyt asiat poika kuitenkin sivuuttaa ilman sen suurempaa teatteria. Isosisko on aina ollut dramatiikan asiantuntija. Pikkuveli... Noh, hän vain menee ja tekee.

Esikoisemme alkoi parin kuukauden ikäisenä rimpuilla raivokkaasti maan vetovoimaa vastaan. Kuukautta ja paria sataa raivaria myöhemmin hän onnistui kierähtämään kiukkuisen ähellyksen säestämänä masulleen ja jatkoi parin kuukauden ajan sätkyttelyään päästäkseen liikkeelle. Konttausasennossa hytkyttiin viikkotolkulla ja hermo meni monta kertaa ennenkuin pystyynkampeaminen onnistui. MINUN mielestäni tyttö tosin teki kutakuinkin kaiken pari kuukautta etuajassa (mikä EI ihan oikeasti ole hyvä juttu äidin hermoille...), mutta sillä angstilla ei paljon muuta voinut oikeastaan odottaakaan.

Poika on ihan toista maata. Pieni insinöörinalkumme katseli tyytyväisenä aikansa maailmaa ja taisi todeta jossain vaiheessa, että lahjattomat ne harjoittelee. Ehdin jo luulla, ettei poika aio eväänsä liikauttaa koskaan mihinkään, kun hän eräänä päivänä sai tarpeekseen selällään makoilusta ja yksinkertaisesti rullasi itsensä ympäri. Ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta hän hieman myöhemmin ryömi minua vastaan keittiössä, vaikka mikään mahti maailmassa ei aikaisemmin ollut herraa saanut edes yrittämään mitään etenemisen kaltaista liikehdintää ja kun muutimme ja muuttolaatikoiden ja ajelehtivan roinan yli ryömiskely alkoi käydä hankalaksi, poika vaihtoi muitta mutkitta nelivetoon, vaikkei tiettävästi ollut noussut edes konttausasentoon kuin kerran aiemmin ja sekin edellisenä päivänä...

Vaikka poika ei turhanpäiten hötkyile ei hän suinkaan ole mikään tossukka. Tiedättekö, mikä saa komenteluun ja toisten pompotteluun taipuvaisen isosiskon suunniltaan? Tietenkin pikkuveli! Varsinkin sellainen pikkuvelikuin kuopuksemme, jonka geeniperimässä luultavasti lukee, että hänet on alunperinkin rakennettu pikkuveljen osaa ajatellen. Järkähtämättömällä tyyneydellä hän useimmiten suvereenisti sivuuttaa siskon pompotteluyritykset - ja saa siskon raivon partaalle. Isosiskon repiessä peliverkkareitaan hän vain katsoo silmät viattomuutta tulvillaan ja hymyilee niin, että molemmat hymykuopat varmasti valloittavat. (Kaikki muut paitsi isosiskon) Tämä poika ei varsinaisesti välttämättä pidä puoliaan. Hänen ei tarvitse. Hän vain jättää epäolennaiset seikat huomioimatta ja jatkaa touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Isää ja äitiäkin poika vei pitkän aikaa kuin pässiä narussa, eikä kukaan tajunnut mitään. Puhumaan kun pikkuherra ei vieläkään ole ryhtynyt, häntä erehtyy pitämään jotenkin vauvana aina vaan ja uudestaan. Ja vauvan kanssahan eletään vauvantahtiin... Kun tilanne oli vahingossa ryöstäytynyt siihen pisteeseen, että poika lähinnä roikkui sormessa ja kuljetteli vanhempiaan vuoronperään pitkin huushollia ja halusi vähän tuota ja tätä ja sitten tuon tuolta, eikä mikään lopulta kelvannut (kommunikointi tapahtui lähinnä kättä ojentamalla ja lausumalla painokkaasti ÖH!), ja vahemmilta jäi telkkariohjelmat näkemättä ja ruuat syömättä, tajusivat vanhemmatkin pikkuhiljaa, että jätkähän pistää vieden meitä kutakuinkin 6-0.

Kun poika haluaa, tahtoo ja aivan kaikenaikaa, on jästipäisen juntturan yhtäkkisestä palvelun heikentymisestä vain yksi seuraus. Ensimmäinen uhm... anteeksi tahtoikä ja ziljoona raivaria. Kyllä, tyynen rauhallisesta pohdiskelijasta kehkeytyi jonkin mutaation seurauksena kirkuva monsteri, joka vetää hernettä nenään neljästi tunnissa ja pari isompaa palkokasvia pari kertaa päivässä. Pikku raivopään kanssa istuskellaan parhaimmillaan pariin otteeseen tiukassa syliotteessa yhden illan aikana. Voimaa piisaa pienen kylän verran ja holtittomasti kiukkuava tenava on oikeasti liukas kuin ankerias. 

Toki muistan esikoisenkin raivarit saman ikäisenä vielä oikein hyvin. Muistona näkyy luultavasti vieläkin sievä rivi pienten hampaiden muotoisia arpia kulmakarvojen alla... Tyttö hakkasi päätään lattiaan, repi sieltä mistä kiinni sai ja iski hampaansa kaikkeen mikä kohdalle osui. Kun äidin hakkaaminen ei tuottanut toivottua tulosta, hän hyökkäsi koiran kimppuun. Suurin murheeni tuohon aikaan taisi olla, miten suojelen koiraa, ettei ipana pure sitä, kun muut olivat huolissaan, ettei koira vain pure sitä ipanaa... Mutta kaikessa raivokkuudessaankin kunnon itkupotkuraivarit olivat kuitenkin melko harvinaisia. Hyvä jos kerran viikkoon istuttiin sylikkäin tunteroinen tai pari...

Noh, pätkä ei sentään pahoinpitele muita kuin itseään heittäytymällä kerta toisensa jälkeen takaraivo edellä lattiaan (jep, sattuu ihan joka kerta...), hän harrastaa lähinnä sellaisia perinteikkäitä potkin-huidon-huudan-kovaa-hepuleita, mutta pojalla on sitäkin kantavampi ääni... Jos ensialkuun poika tuntui olevan tyytyväinen aina, ei nykyään voi tehdä juuri mitään ilman, että herra ottaa nokkiinsa. Paitsi yrittää olla näkymätön, jolloin pikkumieskin saattaa vetäytyä leikkimään autoillaan pitkäksi aikaa aivan tyytyväisenä elämäänsä. Auta armias, jos yrität luikkia vessaan, laitta ruokaa, siivota, auttaa isosiskoa tehtäväkirjan kanssa, saati, että halailet isosiskoa, on katastrofin ainekset jo kasassa.

Yritän muistaa, että tämäkin on vain väliaikaista, se menee ohi - joskus. Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa 3-vuotis uhma - olettaisin...

Isä lähtee autolla kauppaan.

Isä: Laitoitko sä hälyttimen eilen päälle?

Äiti: joo, laitoin

I: Ok, moikka

Ä: Moikka!

Neiti 4v: Mitä varten pitää hälyttää

Ä: eikun se on semmoinen hälytin, joka on autossa.

N: Ai, miks?

Ä: No jos vaikka joku yrittää varastaa sen auton tai jotain.

N: Ai onko meillä varkaita?

Ä: Ei kun JOS joku varas tulee, kun toi auto on ihan yksin tuolla pihalla.

N: Sittenkö pitää halyttää.

Ä: Ei kun se hälytin alkaa huutaa.

N: Mut ei auto osaa puhua.

Ä: No ei se puhu, kun se sillai piipittää.

pikkuveli: Äijäijäijäi

N: Miksi se piipittää?

Ä: No sit me kuullaan, jos joku yrittää mennä sinne sisään.

N: Kuullanko me kun isi menee autoon?

Ä: Ei kun isi laittaa hälyttimen pois.

N: Miksi?

p: mammammammammam

Ä: No ettei se rupea huutamaan.

N: Mut jos se varas tulee?

Ä: eihän se sit tuu, jos ei autokaan oo tossa pihassa.

N: Mä voin sitten kyllä hälyttää. Mä huudan oikein kovaa ja sitten poliisi tulee VIUVIUVIUVIU!

p: ÄH! ÖH!

Ä: Okei, sä voit hälyttää...

N: Onko tänään halytyspäivä?

Ä: Ei ole, syö aamupalasi.

N: Mut mitä jos se varas sitten tulee ja vie sen auton.

Ä: No, ei se tuu.

N: Tuleekse sitten meille.

p: VÄYVÄYVÄYVÄY, YYÄH!

Ä: Ei. Meille ei nyt tuu varkaita ja jos yrittää, niin koira kyllä ilmottelee sitten.

N: Ai millon ne tulee?

Ä: Ei ne tuu. SYÖ!

N: Mut jos se hälytin hälyttää?

Ä: no katotaan sitten.

N: Entäs jos se ei oo päällä?

Ä: No, sit se ei hälytä.

N: Mut jos se sitten tulee?

Ä: Mikä?

N: No se varas. Voinko mä sitten huutaa?

Ä: Noh, voit jos haluut SYÖ NYT!!

p: ÄH! ÖH! mammammammammam...

N: Onko tänään siis halytyspäivä?

Ä: .......... AAAAAAAAAAAAARGH!

 

Se parin tenavan kanssa kulkeva outo hiippari,  joka on valmis keskustelemaan vaikka kuusenkävyistä ensimmäisen vastaantulevan aikuisen kanssa on luultavasti vain kotiäiti...

Painu siis oitis osoitteeseen:

http://health.groups.yahoo.com/group/kukkakepit/

ja liity mukaan...

Kuka idiootti on keksinyt, että vauvan kanssa on rankkaa? Uskoin tähän valheeseen vielä vakaasti, kun esikoiseni oli pieni ja heräsi ainaskin 3 kertaa yössä syömään (joopa joo...). Kakkosen kanssa osaa jo nautiskella - varsinkin, kun tenava sattuu olemaan hyväunista sorttia ja puolivuotiaana antaa jo äidinkin nukkua yönsä, ainakin pääasiassa. Tuo suloinen pikku pallero ei tiedä vielä mitään omasta tahdostaan, korkeintaan haluaa ruokaa ja kuivan vaipan silloin tällöin ja säännölliset päiväunet. Lopun aikaa hän keskittyy sätkimään vimmatusti etenemättä montaakaan metriä suuntaan tai toiseen ja hymyilee valloittavasti aina kun joku viitsii vähän vilkaista päin.

Sitten on tuo esikoinen... Mikä lie hetkellinen mielenhäiriö sai minut leikkimään vuoden kotiäitiä ja irtisanoin sumeilematta ipanan hoitopaikan jäätyäni vauvan kanssa kotiin. Tai no, kyllä se silloin meni ihastuttavan uhmakkaan 3,5 vuotiaan kanssa. Tyttö alkoi vihdoin olla sen ikäinen, että ymmärtää jotain suomen kielellä ilmaistua asiaa, osasi halutessaan käyttäytyä oikein sievästi missä tahansa (paitsi kotona) ja kaikki kyllä ymmärtävät, jos äidiltä palaa hihat, kun tenava huutaa, kirkuu ja potkii, haluaa kaiken, muttei halua mitään mitä äiti haluaa, vaikka pahin uhma alkoikin olla jo elettyä elämää. Muutamassa kuukaudessa tuosta kirkuvasta pikkuhirviöstä kasvoikin yhtäkkiä itsetietoinen nuori neiti, jolla tuntuu murrosikä tulleen hyvin paljon ennenaikojaan sillä erotuksella, että , ipana ei uskalla mennä yksin pimeään eteiseen saati kirkkopuistoon hengailemaan, tyttö ei todennäköisesti polta salaa tupakkaa nurkan takana, eikä sydänsurujakaan poikien suhteen ole ihan vielä havaittavissa, vaikka toisinaan tyttö kaivautuukin kylkeeni kiinni, kertoo että hän aikoo isona mennä naimisiin pojan kanssa, joka on ihana kun se on niin komea ja sitten hän rakastaa sitä ihan niinkuin isi rakastaa äitiä.. Ipana ei kuule mitään, ei tee mitään ja jos tekeekin, niin tekee "ihan kohta" tai sitten laittaa ensin dinot nukkumaan, ruokkii mielikuvitusystävänsä tai jotain muuta tuikitarpellista etenkin silloin, kun olemme myöhässä bussista tai yritämme ehtiä kerrankin ajoissa kerhoon

Säännöllisin väliajoin ihmettelen suunnattomasti mihin tämä kotiäidin aika muka menee, kun ikinä ei ehdi tehdä mitään. Ai niin. Se menee pääsääntöisesti odottamiseen. Mikäli miesväen juttuihin on uskomista, elän ikuisessa armeijassa. Hemmetinmoinen kiire koko ajan - odottamaan. Minun armeijassani tosin minä en käske odottamaan, eikä pieni sotaväkeni tottele alkeellisintakaan käskyä, ei edes pyyntöä, eikä meikäläisen pahemmin kannata aamukampoja ostella, kun 11 kuukauden sijaan tämä pesti näyttää päättymättömältä. Ja siitä voit olla aivan varma, ettei kukaan ymmärrä miksi mylvit kuin hurjistunut sonni keskellä Prismaa. Lapsihan on niin suloinen, eikä tee edes mitään pahojaan... Juu, eipä ole tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN ainakaan viimeiseen neljään tuntiin. Ellei lasketa sitä, että sen puoli tuntia jonka olet kuluttanut tenavan kanssa sadan metrin matkaan bussipysäkiltä kauppaan, ipana on kiertänyt vähintään kilometrin lenkin, kerännyt taskut täyteen "aarteita", kuten nyt pullonkorkkeja, vanhoja purukumeja ja oksanpätkiä ja niistäkin enimmän osan keskelä suojatietä katua ylitettäessä, kiivennyt ainakin seitsemän kertaa lumivallin päälle, kysynyt seitsemäntoista erilaista kysymystä, joihin et tiedä vastausta ja toistanut ne kaikki ainakin kolmeen kertaan välittämättä vähääkään erinäisestä määrästä käskyjä, pyyntöjä, aneluita tai uhkauksia tai äitinsä kasvojen hiljalleen tummuvasta kasvojen väristä adrenaliinin ryöpsähtäessä verisuoniston joka kolkkaan kasvavalla voimalla. Bussimatka kesti noin vartin, jonka aikana ipana yritti vaihtaa istumapaikkaa noin kuusi kertaa, mikä on aina ollut ehdottomasti kiellettyä, mutta sattui taas unohtumaan. Matka kotiovelta bussipysäkille kesti vähintään yhtä kauan kuin pysäkiltä kauppaan ja sitä edeltäneet tunnit olet olet lähinnä odottanut, että tyttö saa syötyä edes kaksi lusikallista aamupuurostaan, mihin saattaa aikaa mennä tunnista puoleentoista teit sitten ihan mitä tahansa ja pukenut tenavaa, jolla on noin miljoona tärkeää hommaa kesken, pukee ihan kohta tai ehkä huomenna, haluaa ehdottomasti löytää juuri sen tietyn muovikissan justnytheti ja karkaa sitä etsimään ja juuri kun saat haalarin vetoketjun kiskottua kiinni, mukula ilmoittaa, että on pissahätä ja pikkuveli huutaa naama punaisena vieressä, koska uhkaa tikahtua kuumuuteen oman toppahaalarinsa sisällä... Juu, ihan turhaan taas yksi äiti vauhkoontui niin sievälle pikku tyttöselle, varmaan olisi psykiatrin tarpeessa tai jotain, Varmaan on juuri semmoinen Huono Äiti, joka ei muuta tee kuin karjuu lapsiraukoilleen... Samassa ajassa sinkkunainen on kuurannut kämppänsä lattiasta kattoon, pessyt neljä koneellista pyykkiä (hänellä tosin ei ole niin paljon pyykkiä likapyykkikorissaan), valmistanut täydellisen aterian itselleen ja hän nukkuu nyt päiväunia tai lukee hömppäromaania. Mutta toisaalta, eihän kotiäidillä ole muuta kuin aikaa... Vielä kauppaan lähtiessäni ehkä ihmettelin suunnattoman voimantunteen tulviessa sieluun saakka, miksemme lähde useammin vähän tuulettumaan kaupungille ja shoppailemaan, mutta turha kuvitella, että ihmettelisin paljon kotioven sulkeutumista kauemmin. Ei, hiukan vaille nelivuotiaan kanssa kukaan täysjärkinen ei lähde mihinkään muualle kuin lähimpään puistoon ja sopii toivoa, että sekin sijaitsee korkeintaan puolen kilometrin päässä kotoa eikä matkanvarrella ainakaan saa olla autoteitä ylitettävänä.

Ja kaiken tämän keskellä pikkuveli istua napittaa sivustaseuraajana vaikka maailman tappiin asti rattaissaan ja hymyilee aina vaan. Ikävä kyllä siitäkin kasvaa väistämättä nelivuotias riiviö.  Nautitaan nyt vielä kun voidaan...

Vaikka ulos lähteminen on yhtä tuskaa, ei kotiin jääminenkään houkuttele, jos tenava saa aamumuroistaan potkua koko kylän väelle ja puhkuu silkkaa energiaa aamusta iltaan. Muromerkin vaihtaminen ei muuten auta yhtään, eivätkä ne tehoa aikuisiin. Jos ipana ei muuten teekään yhtään mitään, kotona se tekee sitten kaiken - yhtäaikaa. Ennen kuin ehdit kissaa sanoa, muksu on käynyt laittamassa tietokoneen päälle, ladannut rakkineeseen pari virusta, käynyt hakemassa itselleen jääkaapista evästä vuoden tarpeiksi (lapsilukko ei auta, isäntä ei saa ovea auki, tenavalta siihen kului puoli sekuntia), kaatanut itselleen kahden desin mukiin puolisen litraa mehua, kipannut pikkuveljen nurinniskoin ympäri, tallonut vauvan käsille ja koiran tassuille (vahingossa, ei hän pahaa tarkoita), rakentanut tyynyistä majan olohuoneeseen ja raketin lastenhuoneeseen ja kolauttanut hampaansa leluveturiin kompastuttuaan raketinosiin niin, että verta tursuaa joka tuutista ja luultavasti hammas on kutakuinkin mennyttä kalua. Jotain yhteistä sentään on kaupunkireisuissa ja kotipäivissä. Tenavalla ei edelleenkään ole korvia. Mikä tahansa sanomani menee vähintään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja vastaukseksi saan korkeintaan, että "mitä?" tao sitten ipana lupaa vilpittömästi toteuttaa pienimmänkin toiveeni ja käytännössä jatkaa juuri sitä, mitä kielsin tekemästä tai ei tee ainakaan sitä mitä pyysin... Välillä olen epäillyt, että tenavalla on kuulossa jokin pahasti pielessä, kunnes yritän salaa aukaista karkkipussin rapistelematta. Toisinaan taas olen mielessäni maalannut kauhukuvia jostain myöhäsyntyisestä autismista, mutta epäilemättä neuvolasta lähettäisivät vain äidin tarkempiin tutkimuksiin, jos moista menisin ääneen möläyttämään. Jostain syystä suorastaan hinkuan päästä puistoon seisomaan kaatosateessa. Ainakin yhdessä paikassa tenavan uskaltaa päästää valloilleen ja istahtaa itse ainakin puoleksi minuutiksi oikomaan koipiaan. Oikein hyvänä päivänä saatan lukea jopa päivän lehden siinä puiston penkillä istuskellessa. Siis jos ei sada ihan kaatamalla...